Tapahtumat 2008
- 2013 viideltä vuodelta, kun viat ovatkin vain
ongelmia, joita ei tarvitse korjata, koska ne ovat normaalia työn
jälkeä! Mitä tapahtuu kun asukas esittää valituksen työn jäljestä remontin
aikana, ja ryhtyy pitämään tapahtumista blogia? Lopussa hovioikeuden päätös
siitä, onko asioista kirjoittaminen kunnianloukkaus? (tämä on lyhenne
täysversiostani: Oma kokemus remontista)
1. Valitin Kiillon marmorinvalkoisista kaakelisaumoista heti remontin valmistuttua, sillä ne murenivat
ja mustuivat alhaalta. Minua kehotettiin kastelemaan saumoja,
koska epäiltiin, että ne eivät ole kovettuneet.
Urakoitsijan työnjohtaja hioi mustia kohtia hiekkapaperilla
ennen tarkastuskäyntejä, ja työnjohtajat seisoivat kylpyhuoneen keskellä
tarkastuskäyntien aikana.
Pian tämän
jälkeen Kiillon sauma-aine
vaihdettiin työmaalla ja loppuihin taloyhtiön kylpyhuoneisiin
laitettiin kalliimmat Ardexin
sauma-aineet.Kiillon saumalaastiin kuuluu erillinen kosteussuoja-aine. Jättämällä sen pois, urakoitsijat säästävät. Ilman kosteussuojaa Kiillon laasti on puolta halvempaa kuin muiden valmistajien saumalaastit! Kun sitä laitetaan Ardexin laattojen harmaan kiinnityslaastin päälle, väri imeytyy saumaan ja nousee pintaan. Eri firmojen aineita ei pidä yhdistää.
2. Pyysin Kiillon materiaaliedustajaa katsomaan kolmen kuukauden ikäisiä saumoja. Hän väitti, että "näet vain varjoja", tarkoittaen sillä mustia alasaumoja. Hän kehotti yhä kastelemaan saumoja. Hän laittoi asiasta kirjallisen vastauksen urakoitsijan työnjohtajalle, jonka sisältöä ei koskaan paljastettu, vaikka minä hänet kutsuin.
- Taloyhtiön hallitus ja yhtiön valvoja eivät ole usean keskustelumme perusteella havainneet oleellisia virheitä kylpyhuoneessasi! Hallitusjäsenet eivät käyneet edes pyynnöstä katsomassa. Kaksi vuotta myöhemmin yksi jäsen ihmetteli, miksi et ole puhunut tästä remontin aikana?
3. Sanoin taloyhtiön valvojalle remontin aikana, että materiaali pitäisi tutkia? Tein helposti käsivoimin reiän 4 kuukauden ikäiseen saumaan ja siitä valui jauhetta. Sanoin, etteivät saumat ole kovettuneet ja pyysin valvojaa katsomaan sitä, mutta hän ei suostunut. ”Ei voi olla!”, hän totesi! Paikataan lähteneet palat, muuta ei tarvitse tehdä, oli päätös. Kysyin, kenen puolella hän oikein on?
4. Urakoitsijan laatoittaja korjasi valvojan ja työnjohtajan kielloista huolimatta saumojen pintoja. Hänestä sauma-aine ei ollut kovettunut ja hän ihmetteli, myös sitä, miksi seinän saumaväriä oli oven kohdalla lattialla? Saumoja rapsutettaessa hän totesi, että ihan kuin siitä puuttuisi jokin aineosa. Itse rapsutin saumoja apuna puisella kynsinauhatikulla ja pinnat osittain uusittiin. Nopeasti saumat tummenivat samaan tapaan ja samoista kohdista kuin ennenkin.
5. Puheenjohtaja sanoi lopputarkastuksessa 2008, onhan tämä sentään parempaa kuin Venäjällä! Itse en hyväksynyt kylpyhuonetta (olinhan maksanut siitä Suomen valuutassa). Isännöitsijä vastasi aina tämän jälkeisiin yhteydenottoihini.
6. Taloyhtiön seuraavassa yhtiökokouksessa 2009 ei putkiremontista
saanut puhua mitään. Asiaa ei ollut merkitty ollenkaan esityslistaan. Luvattiin,
että voit puhua muissa asioissa. Esityslistan "Muut asiat"
-kohta oli merkitty kokouksen päättämisen jälkeen. Kaikki poistuivat
puheenjohtajan päättäessä kokouksen, ja minä jäin yksin huutamaan
taloyhtiöväen perään: "Minullahan oli vielä asiaa..."
En antanut hallitukselle ja isännöitsijälle vastuuvapautta. Remontin
lopullisena hintana esitetään aina hankesuunnitelma vuodelta 2007. Osakkaiden ei tarvitse omia tarkastajia kutsua, vaikka niin aina vaaditaan. Näin tekemällä saadaan valittaja vaikenemaan. Urakan osapuolet ovat taloyhtiö ja urakoitsija ja vastuu vikojen selvittämisestä on heillä.
7. Kirjoitin kokouksen jälkeen hallitukselle kirjeen, jossa kysyin, miten viat korjataan? Isännöitsijä lähetti kirjeeni valvojalle ja urakoitsijalle sanoen, että pitäähän heidän saada puolustautua! Hallitus ei vastannut kirjeeseeni ollenkaan. Valvoja vastasi kirjallisesti: ”En lähtenyt kaikkiin kelkkoihin. Ihmetyttää tämä näin myöhäinen voimakas protestointi, kyllähän kaikki virheet on tarkistettu ja ne korjataan jos niitä on. Työtäni epäillään ja harkitsen kunnianloukkaussyytteen nostamista osakasta vastaan”. Kerroin kirjeessä mm. edellisen taloyhtiöni julkisivuremontista, jossa ko. valvoja oli toiminut.
8. Urakoitsijan kanssa puhuessani
ensimmäistä kertaa, hän sanoi: "On se kumma, ettei Kiilto
myönnä asiaa"? Vuotta myöhemmin käyntinsä aikana hän perui entisiä
puheitaan.
Hänellä
oli Kiillon väritikku mukanaan, mutta hän ei suostunut sanomaan mielipidettään. Hän halusi minun järjestävän tarkastuksen, johon toivoi Kiillon edustajan paikalle, mutta edustaja ei halunnut enää tulla. Kun ehdotettu aika ei myöskään urakoitsijan tilaamalle tarkastajalle sopinut, asia päätettiin sopia takuutarkastuksessa.
9. Kun halusin selvittää, onko remontin sopimussisältöä, lakeja ja alan sopimusehtoja noudatettu, pyysin asian esille ottamista kevään yhtiökokouksessa ennen takuutarkastusta? Tästä alkoikin älytön sekoilu tarkastajan palkkaamisesta tekemään silmäilytarkastus asuntooni asiaan, joka oli kuitenkin nähtävillä kaikille omin silmin. Piirileikki valvojien ja tarkastajien käytöstä päättäjinä oli suorastaan absurdia ja miehet tekivät valtavasti työtä onnistuakseen. Sain poliisilta myöhemmin käräjäoikeusistuntoa varten hallituksen pöytäkirjakopioita, joita isännöitsijä oli sinne vienyt!
Hallituksen kaksi kokousta: Hallitus oli pitänyt asiasta ensimmäisen kokouksen 23.11.2009, jossa myös nuorempia jäseniä oli ollut paikalla. Siellä oli puheenjohtaja vaatinut puolueetonta asian tutkimista!
Hallituksen toinen pöytäkirja on
päivitetty viikkoa myöhemmin 1.12.2009. Kolme vanhusjäsentä (90v., 85v., 75v.) oli
kokoontunut uudelleen isännöitsijän toimistolle Kiinteistöliiton edustajan ja
isännöitsijän kanssa.
Pöytäkirjan mukaan palkattiin tarkastaja Honkanen ”tarkastamaan
kylpyhuone ja antamaan kirjallinen lausunto tehdystä remontista”. Uudesta
kokouksesta ei kerrottu nuoremmille ollenkaan? Kuulemma ei tarvinnut kertoa,
kun he eivät olleet paikalla, vastasi isännöitsijä myöhemmin
käräjäoikeudessa.
Asuntooni yritettiin uhkaillen: Isännöitsijä yritti ennen ylimääräistä yhtiökokousta 14.12.
poliisilla uhaten asuntooni tarkastajan kanssa, sillä muuten taloyhtiön kokouksesta
tulee farssi, kuten hän asian ilmaisi. Minä en suostunut tarkastukseen,
koska uskoin kokouksen tuovan selvyyden asioiden käsittelyn kautta.
Tarkastajan esittämän tarkastusmuistion (joka esitettiin asianosaisten todisteina myöhemmin 2012
käräjäoikeudessa) mukaan taloyhtiöni oli tehnyt pyynnön KH-tilani
tarkastuksesta ja pyyntö siihen oli tullut sekä isännöitsijältä että urakoitsijalta?! Ja kyseinen tarkastaja näkyy urakoitsijan
sähköpostiosoitteissa vain etunimellä, joka viittaa tuttavuuteen.
Pyytämäni asian käsittely ylimääräisessä
yhtiökokouksessa 16.12. estettiin. Kokouksessa Kiinteistöliiton edustaja oli puheenjohtajana.
Hän esityslistaa lukiessaan vetosi outoon asunto-osakeyhtiölain tulkintaan,
että vain "kannatettuja esityksiä voidaan käsitellä"?!
Pöytäkirjassa lukee Kokouksen laillisuuden ja päätösvaltaisuuden
kohdalla: ”Päätettiin kokouskäytännöksi yksimielisesti, että
käsittelyyn otetaan vain kannatettuja esityksiä. "Minä taistelin siinä
kokouksessa omasta esityksestäni, ja mitään äänestystä siitä, käsitelläänkö
sitä edes, ei tehty. Oli vain puheenjohtajan höynäytysvalhe lain tulkinnasta,
jolla asian käsittely estettiin!
Myöhemmin selvisi, että Kiinteistöliitto omistaa ison osan Talokeskuksesta, jossa remonttimme valvoja työskenteli.
Selvitys ko pykälästä: Kyseinen sääntö kuluu normaaliin äänestyskäyttäytymiseen kun kahden vaihtoehdon kohdalla äänestetään. Silloin kokouksessa äänestyksen jälkeen vain kannatetun vaihtoehdon käsittelyä jatketaan.
Puheenjohtajana toiminut Kiinteistöliiton edustaja kirjoitti minulle jälkeenpäin: ”Silloin aikanaan hallituksen jäsenten kanssa keskustellessani esitin, ja olen koko ajan ajanut sitä periaatetta, että asiat pitää selvittää, ja selvittäjänä pitää olla riippumaton ulkopuolinen taho ja sen jälkeen pitää tehdä tarvittavat toimenpiteet.” Hän on kuitenkin allekirjoittanut, pöytäkirjatarkastajien tavoin, kokouksen pöytäkirjan.
Tämän jälkeen aloitin blogini
ja julkaisin päiväkirjamerkintäni sen sivuilla, toivoen
taloyhtiön osakkailta tukea asiassa.
10. Hallitus ilmoitti ennen takuutarkastusta, että he pitävät oikeutenaan valita itse tarkastajan.
He valitsivat saman miehen, - vastoin yhtiökokouspäätöstä, joka on
ylin päättävä elin taloyhtiöissä.
11. Tarkastaja teki silmäilytarkastuksen 2010 kesäkuussa ja totesi parissa sekunnissa: "Tämä on
normaalia työn jälkeä, olen tällaisia paljon nähnyt!" Kun
kyselin syitä ja vastuullisia seinien kasteluun, hän totesi,
että itsehän kastelit!
Tarkastaja yritti estää
väkivalloin oven sulkemisen, kun halusin
jutella mukana olleen hallitusvanhuksen kanssa lopuksi kahden. Vanhus katsoi
kylpyhuonetta ja ihmetteli, miksi et ole puhunut tästä remontin aikana? Ehdotti
sitten, että voisit itse pestä tai maalata saumoja, mutta älä vesivärejä
käytä... vaan niitä, - kaiketi uusia maaleja vanhojen saumojen
korjaamiseen.
12. Urakoitsija aloitti takuutarkastuksen jälkeen maksumuistutusten
lähettämisen ylimääräisestä laatanpoistolaskusta, jota muutamille
asukkaille oli lähetetty, jota en ollut maksanut laittomana. Hän laittoi perintätoimiston
kolmen vuoden kuluttua asialle. Laitoin vastineen, jossa selvitin, että
lasku on tekaistu ja asunto-osakeyhtiölain vastainen. Perintää ei
aloitettu, - mutta siitä unohdettiin kertoa minulle!
13. Isännöitsijä muutti yllättäen toisen
toimiston tiloihin yhteistyökuvioin, joista ei
tarkemmin kerrottu. Minulta kyseltiin loppuvuodesta hänen firmansa
uutta osoitetta, jota hän ei ilmoittanut julkisesti. Isännöitsijä
luovutti vähitellen kohteitaan pois ja naapurit kertoivat hänen luopuneen
kaikista taloyhtiöistä. Soitimme tuohon
toiseen toimistoon 2011 keväällä, josta kerrottiin, että sopimuksemme oli
siirretty heille. Hallitukselle isännöitsijä selitti olevansa
osa-aikaeläkkeellä. Hän luovuttaa kohteitaan vähitellen pois ja aikoo
lopettaa!?
14. Elokuussa 2011 minulle soitti nettipoliisi ja kertoi, että yrittäjät olivat huomanneet, että joku kirjoittaa heistä. Kerroin, että kyllä he
ovat tienneet jo vuodesta 2010 kuka kirjoittaa. Blogia vaadittiin
poistettavaksi. Kieltäydyin ja pyysin, että he kirjoittavat oman vastineensa.
Asia meni tutkintaan ja sain haasteen.
Minua syytettiin kuulustelupöytäkirjojen
mukaan vain yleisesti alan herjaamisesta, ei kunnianloukkaamisesta.
Poliisikuulustelussa urakoitsija vaati yhä lisälaskun maksamista, mutta
lopullisessa käräjäoikeuden istunnossa se oli liitetty korvaussummaan. Muiden
korvausvaatimukset olivat lähinnä 500 euroa ”mielensä pahoittamisesta”!?
15. Haaste käräjäoikeuteen tuli,
mutta keväällä 2012 päivää ennen
istuntoa sitä yllättäen siirrettiin! Uuteen mennessäni syytteet ja
korvausvaatimukset olivat muuttuneet. Minulle ei ilmoitettu muutoksista mitään
etukäteen! Paikalla oli yllättäen avustajana henkilö, joka oli
laittanut minulle perintätoimiuhkailuja. Korvaussummavaatimuksia korotettiin, kun
niistä ”saa pyytää enemmänkin”. Istunto kesti 5 tuntia ja parin tunnin kuluttua
sen päättymisestä paikallislehden toimittajalle soitettiin oikeudesta ja
kerrottiin istunnosta: ”... hölmöstä naisesta joka kuvitteli voivansa
kirjoittaa mitä vain...”
16. Sain uhkailukirjeen käräjäoikeustuomion
julkistamisen jälkeen haastajiltani, jossa vaadittiin blogini poistoa. He
väittivät, että näin tuomiossa olisi lukenut! Sain sakot ja
korvausvaatimuksista hyväksyttiin n. 8800 euroa. Taloyhtiön puheenjohtaja laittoi ilmoitustauluille uutiskopiot jutustani ja totesi minulle, että ensi kerralla sitten vielä enemmän!
Kun kävin oikeusaputoimistossa
kysymässä neuvoa oman tutkintapyyntöni tekemisestä miesten väitteitä kohtaan,
ei oikeusavun miestä kiinnostanut muu kuin saamani tuomio. Hän joutui pyytämään
sen käräjiltä, koska en ottanut sitä mukaan. Hän moitti minua, kun kirjoitin
perintäuhkailuista, joita eräs toinen asianajaja oli tehnyt. Olivatkohan he
luokkakavereita. Lopuksi hän kieltäytyi auttamasta minua ja heitti ulos!?
17. Lehdistön kautta aktivoituivat asiaa kummeksuvat kirjoittajat
ja blogini kiinnosti ihmisiä, lehdistön korostaman vihakirjoittelun takia.
Sain
yhteydenottoja ja avustajan asian viemiseksi hovioikeuteen.
Poliisi soitti minulle kertoen,
että minusta oli sama isännöitsijä uudelleen tehnyt tutkintapyynnön.
Kirjoitusteni takia hän koki olonsa uhatuksi. Koska poliisi ei ymmärtänyt mihin
tämä liittyi, hän kysyi minulta olenko minä ampumaseuran jäsen? Syksyllä yllättäen isännöitsijä irtisanoutui.
Avustajani
ryhtyi puolustamaan minua miesten uhkauksilta ja kirjeiltä. Hän teki valituskirjelmän
Hoviin, kertoen remontin aikaisesta toiminnasta ja kiusaamisesta. Sain hovioikeudelta 2013 vapauttavan päätöksen ilman uutta istuntoa, missä kaikki syytteet, sakot ja korvausvaatimukset hylättiin. Yrittäjien työmenetelmistä ja lopputuloksesta saa, jopa kriittisesti, kirjoittaa.