Rakennusalan yhteiset käytänteet

Villistä touhusta yhteistyön kehittymiseen

Vanha enoni kertoi kuinka 1960-luvun kerrostalotyömailta vietiin” vällyt” seinistä omille omakotityömaille, ja laudat naulattiin kiinni. Ei sitä kukaan huomannut.

Kun sitten työmaalla ei virheitä voitu piilottaa, etsittiin maksajia. Vakuutukset eivät olleet pakollisia ja työmailla oli erilaisia yrittäjiä. Jos joku työmaavakuutuksensa maksanut yrittäjä suostui ottamaan toisen vakuuttamattoman yksityisyrittäjän tekemän mokan kontolleen, päätös pelasti koko työmaan. Näin saatiin vakuutusyhtiö korjaajaksi ja virheet kuitattiin. Asian järjestelijänä toimi kunnan työmailla sen oma työnjohto. Tällainen palvelus tarkoitti keskinäistä solidaarisuutta ja yhteistyötä myöhemminkin, ja toiminta vakuutusyhtiöiden kanssa lisääntyi.

Keskinäinen opittu yhteistyö muuttui lisääntyneiden alihankkijayrittäjien myötä. Solidaarisuus heikkeni, vastuunkantajat vähenivät. Kun urakasta hyötyvien henkilöiden määrä lisääntyi, porukan yhteistyökyky heikkeni. Jokainen ajoi omaa etuaan, ei enää koko ryhmän etua. 

Vaikka vastuukysymyksiä paranneltiin 1990- luvun lopulla, valvonta elää yhä 1980 -luvulla määriteltyä vesieristeaikaa. Harva rakennusvalvoja noudattaa yleisiä sopimusehtoja, vaikka ne on kirjattu jopa taloyhtiöremonttien sopimuksiin! Taloyhtiöitä vähätellään, ne ovat kuin kunnan työmaita. 

Yhteiset sovitut käytänteet 

Rakennusalalla noudatetaan ajan kanssa kehittyneitä yhteisiä käytännesääntöjä, ei alan sopimusehtoja. Virheiden hyväksyminen on vaikuttanut alan toimintatapojen kehittymiseen, eivät virheiden korjaamiset! Käytänteet ovat yleistyneet koko alaa koskeviksi.

Materiaalivalmistajien kanssa on yleensä sovittu korvauksista, joista urakoitsijat hyötyvät. Virheen kohdalla tuottaja maksaa korvausta ilmaisia materiaalia tarjoamalla, ja sen arvo on suurempi kuin virheen korjaamisen hinta, jolloin vikoja ei kannata korjata. Asia on painettu villaisella, työmaalle saatu työrauha ja urakka on pysynyt aikataulussa. Tilaaja pitää saada hyväksymään huono laatu, eikä se ole vaikeaa tutun valvojan kanssa.

Kun minä kutsuin saumalaastin edustajan paikalle, hän jatkoi sen jälkeen urakoitsijan kanssa ja sopi heidän kanssaan ongelmasta. Lähetti heille vastauksen kirjallisena, jota minulle ei toimitettu edes pyynnöstä! Minulle sanottiin vain, että koska olet ainoa joka valittaa, he eivät ota vastuuta. Kaikki naapurini muuttivat tuolloin talosta ja uudet omistajat ovat myöhemmin huomanneet kylpyhuoneissaan saman ongelman. Kiillon saumalaastin vedenkestävyys on huono. 

Kunnan työmailta taloyhtiöihin tulleet tavat: tarjouspyyntöjen ja kilpailutuksen tuottamat vääristymät työn todellisesta luonteesta ja laadusta; samat tekijät kohtaavat uusissa kohteissa ja ajavat yhteisiä etujaan; taustojen selvittämisen puute; vakuutusyhtiöiden käyttö virhekorjauksiin; huono ja ”mitäänsanomaton” valvonta; tilaajavastuun kyvyttömyys ja välinpitämättömyys hoitaa virheitä ja korjauksia; sekä hallintohenkilöiden ”keskinäisten järjestelyjen” tärkeys ja omien etujen ajaminen.

Näistä putkiremontteihin liittyvistä asioista ei puhuta

– Putkiremontti, rutto ja sota eivät tarkoita samaa asiaa, väittää Uudenmaan alueen neuvontainsinööri MTV:n nettisivuilla.

Taloyhtiön remonteista puhutaan silti kuin sodista. Se kääntyi voitoksi vastoinkäymisten jälkeen. Selvittiin vähillä tappioilla, - jotakin kuitenkin menetettiin. Tappioista ja huonoista kokemuksista vaietaan lähes joka taloyhtiössä. Niissä olisi paljonkin opittavaa. 

Neuvontainsinööri ei osannut tarkkaan arvioida, kuinka paljon epäonnistuneita putkiremontteja on viime vuosina ollut. Miksi niitä vain arvioidaan, miksi ei tiedetä?

Kaksi asiaa valvonnasta

Minulla on tietoja useista remonteista neljän vuoden ajalta. Olen saanut sekä asukas- ja hallitusinformaatiota 16 putkiremontista. Olin s-postiyhteyksissä jopa muutamaan isännöitsijään. Kaksi asiaa, joiden takia ihmiset kärsivät, olisi helppo vähentää, jos valvonta olisi suunniteltua ja jotain olisi opittu tapahtuneista virheistä!

Ei tiedetty kuka on valvoja!  

Useassa talossa saman työmaaporukan työmailla ihmeteltiin kahta valvojaa. Toinen ei tehnyt mitään, sanoivat asukkaat. Myös työmiehet puhuivat samasta asiasta!?  

Kysyessäni asiaa talojen yhteiseltä isännöitsijältä, hän vastasi, että se ”laiskempi valvoja” oli ollut valvoja, ja se ”ahkerampi valvoja” oli ollut remontin suunnittelija! Laiskan nimeä hän ei suostunut kertomaan, toisen tunsin entuudestaan. Tämä kertoo hyvin sen, ettei valvojan olemassaololla ole isoa merkitystä, ja että lisääntyvässä määrin suunnittelu tehdään valmistusvaiheessa.      

”Day after” -vesivahingot (nimitys on minun)

Neljässä taloyhtiössä oli ollut pahoja yksittäisasuntojen vesivahinkoja remontin valmistumisen jälkeen, ennen asukkaiden takaisin muuttoa. Nämä DayAfter -vesivahingot näkyvät parissa tunnissa linjan valmistuttua, kun iltapäivällä vesihanat avataan, työmiehet poistuvat ja asukkaat eivät ole vielä muuttaneet takaisin. Koko asunto ehtii kastua kunnolla yhden yön aikana.

Viemärien sukitusaineet olivat kadun vastakkaisella puolella kasautuneet ja aiheuttivat tukkeuman kahden asunnon vaivaksi, kun he palasivat pari päivää remontin valmistumisen jälkeen koteihinsa. Eräässä asunnossa remontin päätyttyä kotiinsa palanneet asukkaat totesivat, että heidän keittiönsä oli purettu vesivuodon takia.

Meidän talossamme vesi valui koko yön myös alla olevaan asuntoon. Syyksi sanottiin, että oli jäänyt kiristämättä ruuveja! Vaurioituneen asunnon omistaja joutui huolehtimaan sen jälkeen asian etenemisestä, kun korjaaminen ja kuivattelu siirtyi vakuutusyhtiön tehtäväksi. Ennalleen käsityönä korjattuja ovia ja koko asuntoa ei saatu. Uudet lattiamateriaalit eivät olleet niin laadukkaita kuin entiset.

Kolme lähinaapuriani päätti remontin alkusekoilujen takia muuttaa heti pois talosta. Kyse oli remontin ensimmäisestä linjasta, samasta missä minä asun. Näistä asioista ei jälkeenpäin ole saanut puhua taloyhtiön yhtiökokouksissa.

Vesivahinkotapauksissa asukkaat asuivat muualla remontin keston lisäksi ylimääräiset 3-4 kuukautta. Muutama taloyhtiö järjesti yksiön asuttavaksi, muut hankkivat asunnon omin kustannuksin, tai asuivat kesämökillä lisäkuukausia, saamatta korvauksia vuokriinsa.

Miksi ei näistä virheistä opita mitään?

Miksi valvontaa ei tehdä siihen asti, kun asukkaat palaavat koteihinsa?

Onko niistä aina selvitty muilla, ajan kanssa opituilla keinoilla (vakuutusyhtiöt), eikä käytännön valvonnasta ja siitä, miten niiden yhteydessä toimitaan, ole siksi tarvetta sopia etukäteen! 

Valvoja käy katsomassa vesieristeet ja seuraa aikatauluja, mutta ei kiinnitä koko valvontaan huomiota. Asukkaat luulevat asioiden olevan hoidossa! Tapahtuneiden vahinkojen jälkeen valvoja levittää taloyhtiössä jumaluusoppejaan, mutta harvemmin asukkaiden eduksi.

Muitakin virheitä on: väärät laatat seiniin, huono lattiakaato, myöhästymisiä, työntekijöiden poistumisia kesken työpäivän. Outoja rakenneratkaisuja, kuten se että WC-pönttö on niin lähellä seinää, ettei siihen mahdu istumaan, ja putkia vedetään irtokaappien sisään.   

On ollut alihankkijataho, joka ei tullut toista kertaa, kun ei hyväksynyt urakoitsijan touhuja! Moraali on vielä paikallaan eräillä yrittäjillä. Toista ei löydetty oikeuteen koko linjan kosteusvaurioiden korjaajaksi, kun asiaa jälkikäteen selviteltiin.

Hallitus puuttui ja valvoi

Jos hallitus oli puuttunut virheisiin heti, työn jälkeen oli saatu muutos. Yksi hallitus vaati työnjohtajan vaihtoa, kun ensimmäisen linjan valmistuttua ”osa putkista oli jäänyt pois”. Loput valmistuivat uuden johdon alaisuudessa. Meidän talossamme, kun asukas (tatuoitu kaljupäinen mies) laatoituksen aikana kävi asunnossaan todeten: ”Ei kelpaa!”, laatoitus uusittiin.

”Puheenjohtaja kinasi koko ajan isännöitsijän kanssa!” oli yleinen huomio osakkailta. Toisessa talossa mietittiin näiden kahden jopa liiankin tiivistä kumppanuuttaan? Moni taloyhtiö on vaihtanut isännöitsijän remontin jälkeen. Kahden taloyhtiön laajan remontin virheistä isännöitsijä oli todennut hallitukselle, ettei kannata haastaa oikeuteen, koska urakoitsijayritys on suuri?

Yksi naapuritalo teki laajat muutostyöt samalla ja väki oli tulokseen tyytyväisiä ikkunauudistusta lukuunottamatta. Siellä hallitus tarkisti kaikki laskut ja seurasi tilanteita, osallistui ryhmänä työmaakokouksiin, oli nuorempaa väkeä.

Lisäremontteja liikalainasta

Muut yrittäjät tarjosivat pian remonttien valmistumisen jälkeen ”edullisia” pienremontteja (maalaus, katto, piha yms.). Näihin tartuttiin ja monissa on uusittu katto- piha- tai rappumaalaus, kun oli ”jäänyt liikaa lainaa” tilille! Jota siksi tarkoituksella tilille kerättiin.

Kuinka paljon ongelmia on oikeasti ollut, jos minulle on kerrottu näinkin paljon. Suurimmat syyt ovat huono suunnittelu ja yksittäisten asuntojen valvonta.

Taloyhtiön puolelta pitää olla kunnon ryhmä hakemassa oikeutta asioihin, yhden henkilön valinnan lisäksi remontin vetäjäksi ja hallitus joka huolehtii laskujen maksuista ja asioiden oikeudellisuudesta, - sitä valtaa ei saa antaa työmaakokouksille.   

Yksittäisen asukkaan rutto, ei valitusoikeutta

Miten selvisivät asukkaat, usein yksittäiset, joiden kohdalle asunnon kosteusvauriot tai muut mokat sattuivat? Tai asukas, joka ei ollut tyytyväinen ja jätettiin yksin tapahtuneiden vahinkojen äärelle? He joutuvat puolustuskannalle sotatilassa, jonka hallinto ja remontin tekijät heitä vastaan virittävät, ja usein muut asukkaat suhtautuvat heihin kuin ruttoon. 

Puuttuvat remontin työselosteet, onko niitä ollutkaan?

Ota oma tarkastaja
Kyllähän tämän taloyhtiön remontin materiaaliasioista olisi selvyys saatu, jos asiaan taloyhtiön ja sen palkkaamien henkilöiden taholta olisi tartuttu. Kyse onkin siitä, miksi mitään ei ole haluttu selvittää remontin aikana eikä sen jälkeen? Kenen etuja on ajettu?
Kaikki yritykseni asian ja asiakirjojen esille ottamiseksi asunto-osakeyhtiölain mukaisesti yhtiökokouksessa tai hallituksen kanssa käännettiin aina tarkastajan pyytämiseksi paikalle? Jo ensimmäisessä yhtiökokouksessa minulle painotettiin: - Sinulla ei ole oikeutta kysyä sopimusten sisällöistä!

Salailua
Salailuun on käytetty paljon energiaa ja aikaa, eikä hallitusjäsenet ole tulleet paikalle katsomaan.
- Työselosteet ovat hallituksen salaisia asiakirjoja, isännöitsijä huomautti vielä takuutarkastuksen yhteydessäkin! Hän oli myös aina pääasiassa huolissaan valvojan ja urakoitsijan oikeuksista. Sanoi samassa yhteydessä, että kyllä minä johonkin toimenpiteisiin ryhdyn valvojan maineen pilaamisen takia. Jo edellisen hallitukselle osoitetun kirjeeni hän oli kääntänyt heti urakoitsijalle ja valvojalle sanoen, että pitäähän heidän saada puolustautua. Tuohonkaan kirjeeseen en saanut hallitukselta vastausta ja vaadittiin jatkuvasti tarkastajan (aina sama) kutsumista paikalle. 

Mikä on salailun taustalla?
Hallituksen sopimukset eivät ole pääsääntöisesti salaisia, kuten täällä väitetään. Hallitus voi salata vain sellaiset osat sopimuksista, joiden paljastuneet tiedot vaikeuttavat yhteistyökumppaneiden kilpailuttamista taloyhtiösopimuksissa (mm. huoltoyhtiö ja isännöinti). Monet urakoitsijat julkaisevat mm. työselosteita jopa netissä taloyhtiöosakkaiden tarkasteltaviksi ja he ovat saaneet urakan sisällöstä kopiot hallitukseltaan. He urakan maksavatkin!
Miksi mitään täällä ei käsitellä taloyhtiössä hallitusvastuuna tai osakkaiden kesken yhtiökokouksissa? Taloyhtiön papereita ei näytetä osakkaille, taloyhtiön tiliasioista ei kerrota, ja remontista yleensäkään ei puhuta mitään osakkaille. Kaikki toiminta on peittelyä ja selvittämisen vastustamista.

Remonttiin on tehty vain suppea hankesuunnitelma jonka jälkeen tarjouksista vain yksi  esiteltiin osakkaille. Sen jälkeen yhtiökokousluvan saatuaan remontti aloitettiin muutaman kuukauden kuluttua, ilman toteutussunnittelua. Olisihan näitä tarkempia suunnittelu- ja selostepapereita remontin aikana näkynyt, jos niitä olisi ollut... ja sehän on ihan sama asia, kuin ne olisi tehty, mutta niitä ei ole noudatettu. Ja asioiden tutkimisessa olisi selvinnyt myös se, ettei YSE sopimusehtojakaan ole noudatettu.  

Kiinteistöliitto/Talokeskus

Olen pohtinut Kiinteistöliiton osuutta asioihin, kun taloyhtiön ylimääräiseen yhtiökokoukseen oli kutsuttu paikallisen Päijät-Hämeen Kiinteistöyhdistyksen toiminnanjohtaja. Minulle jäi epäselväksi se, miksi hänet kutsuttiin paikalle, sillä hän lähinnä esti asian tutkimisen? Kirjoitin aiemmin pohtien mennyttä ”Missä mennään vuoden 2010 alussa”:
Mikä on kiinteistöliiton osuus kokonaisuudessa?

Hän ei suosittanut näytteiden ottoa ja hän epäili minun kykyäni arvioida asiaa: "Etkö tiedä, että marmorinvalkoinen näyttää hieman harmaalta?" Remontin valvoja ei halunnut myöskään tutkia asiaa. Hän kirjoitti myöhemmin, ettei lähtenyt ”kaikkiin kelkkoihin”...

Oliko tarkoitus puolustaa Talokeskusta? Estikö hän tutkimukset, sillä ne  olisivat voineet paljastaa valvonnan huolimattomuuden, koska Kiinteistöliitto ja paikallinen yhdistys omistavat ison osan Talokeskuksesta? 

Suomen Talokeskus Oy:n omistus 30.6.2010:
Suomen Kiinteistöliitto 59,9 %
Kanta-Hämeen Kiinteistöyhdistys ry 8,8 %
Päijät-Hämeen Kiinteistöyhdistys ry 8,3 %
Pirkanmaan Kiinteistöyhdistys ry 5,7 %
Varsinais-Suomen Kiinteistöyhdistys ry 5.7 %
Suomen Isännöintiliitto ry 0,4 %
Uudenmaan Asuntokiinteistöyhdistys ry 2,5 %
Asunto-, toimitila- ja rakennuttajaliitto RAKLI ry 2,2 %
Helsingfors Svenska Fastighetsförening 1,0 %
Mikkelin Talokeskus Oy 0,7 %
Keski-Suomen Kiinteistöyhdistys ry 0,6 %
Kotkan Seudun Talokeskus Oy 0,6 %
Kuopion Talokeskus Oy 0,6 %
Rovaniemen Talokeskus Oy 0,6 %
Imatran Talokeskus Oy 0,4 %
Oulun Läänin Kiinteistöyhdistys ry 0,4 %
Rauman Talokeskus Oy 0,4 %
Yksityiset henkilöt yhteensä 1,2 % (onkohan mukana työntekijöitä)
ym. omistajista tarkemmin http://www.talokeskus.fi/yritys/suomen-talokeskus/omistajat/

Kiinteistöliitto markkinoi nettisivullaan itseään puolueettomana:

"Kiinteistöliitto sekä sen alueelliset jäsenyhdistykset palvelevat ja tukevat taloyhtiön päättäjiä ja toimihenkilöitä heidän tehtävässään. Kiinteistöliitto on puolueeton kumppani, joka tarjoaa runsaasti alan tietoa taloyhtiön hallitukselle, isännöitsijälle, tilin- ja toiminnantarkastajille sekä osakkeenomistajille."
Se mainitsee sivullaan "yhteisönsä jäsenet": ”Kiinteistöliitto-yhteisöön kuuluvat myös liiton osakkuusyhtiöt eli Kiinteistöalan Kustannus Oy, Kiinteistöalan Koulutuskeskus Oy, Suomen Talokeskus Oy ja Suomen Kiinteistöliitto ry:n Palvelu Oy. Liitto on osakkaana myös KTI Kiinteistötieto Oy:ssa.”

Aiemmin sen hallituksessa oli suuri isännöitsijäedustus, joka nyt on hieman kääntynyt taloyhtiöiden puheenjohtajien suuntaan.  

Talokeskuksen sivulla vitsaillaan http://www.talokeskus.fi/korjausrakentaminen/suunnittelupalvelut/hankesuunnitelma/ ”Harvoin asiat tehdään väärin, mutta liian usein ne suunnitellaan huonosti. Hankesuunnittelulla nämä karikot vältetään.”
Talokeskuksen suunnittelija toimi samalla remontin valvojana! 
Miten valvoja valvoi omaa suunnittelutyötään?

(Talokeskus on ryhtynyt tämän jälkeen korjaamaan kiitettävästi nettisivustoaan ja mainettaan.)

Totuus remontin valvonnasta

"... pikkukorjauksissa mahdolliset remonttivirheet ovat lähinnä kosmeettisia. Vähänkin vaativimmissa kohteissa tilaajan pitää osata vaatia valvojalta aitoa paneutumista asiaan." 
Eivätkö taloyhtiöiden remontit ole vaativia kohteita? Eikö työ pidä tehdä aina hyvin! Kysehän on valvojan moraalista.

Koko tekstin voi lukea Taloussanomista http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2010/09/27/remonttivalvonnasta-tuli-rahakone-isannoitsijoille/201013122/139
ja teksti jatkuu seuraavasti.
- Remontteja ja uudistalotyömaita valvova vantaalainen rakennusmestari Pertti Virtanen muistaa monta urakkaa, joissa hän on joutunut määräämään hommat seis ja työt uusiksi.
- Valvojan täytyy osata heti sanoa, jos jälki ei kelpaa. On pidettävä huolta remontin tilaajan rahoista. Vastuu rakennusvirheistä kestää vuosikymmenen ajan. Harvalla isännöitsijällä on tähän riittävä rakennusalan tekninen koulutus, eivätkä he sitä päivätyössään tarvitsekaan, Virtanen sanoo. 

Tekijä on oikaissut rakennusohjeissa tai materiaaleissa
– Remontti voi näyttää pintapuolisesti hyvältä, mutta liian usein jälkeenpäin paljastuu, että tekijä on oikaissut rakennusohjeissa tai materiaaleissa. Kyllä kaikki homman osapuolet pääsevät helpommalla, kun valvontaan palkataan ammattilainen jo ennen töiden aloittamista, hän sanoo."

Valvojien vastuu on olematon, heitä ei valvo kukaan
Kaupungin rakennustarkastajista voi tehdä valituksen. Virallisen puolueettoman tarkastajan lausunto käy oikeudessa todistusaineistona. Mutta yksityisiä tarkastajia ei valvo kukaan, eikä heidän lausuntonsa ole todistusvoimainen oikeudessa! He ovat rakennusalan "yksityisiä parkkivalvojia".

Valvojien luja usko ja kieltoretoriikkaa

Kun taloyhtiössä tehdään ikkunaremontti tai putket uusitaan, odottaa taloyhtiön palkkaamalta valvojalta perehtymistä juuri sen alan tai valmistajan materiaalitietouteen.

Kun erään ikkunaremontin jälkeen ulkoäänet kaikuivat sisätiloihin vahvemmin kuin ennen remonttia, pyysimme taloyhtiön palkkaaman valvojan katsomaan, onko ikkunoiden aukoissa ollenkaan luvattuja äänieristyskasetteja?
Valvoja avasi ikkunan yläosan luukun ja otti käteensä siellä olleen ilmansuodattimen, näyttäen sitä, sanoen.
- Onhan ne täällä!
Tosiasiassa ne äänieristysvempaimet oli valmistettu paksummasta kovasta materiaalista. Niitä yritettiin jälkikäteen laittaa ikkunoihin. Osa saatiin paikoilleen vain paloina.
Mutta valvojan into uskoa asiaan oli silmiinpistävää. Opin siitä, miltä suodatin näyttää ja miten ne poistetaan pesua varten!

Vähän samanlaista oli valvojan usko siihen, ettei sauma-aine voi olla pehmeää 4 kuukauden vanhana. Asia ei voi olla väärin siksi, kun sen pitää olla oikein. Tai sitten, kun minä valvoja sanon, ettei asiassa ole vikaa, se on uskottava.

Tai on ihan normaalia, eikä mitään ole havaittavissa, vaikka näyttääkin väärän väriseltä
... hups, kyllä minä kohta lopetan...  
Tämä valvojien retoriikka on kiehtovaa. Vähän kuin poliitikot puhuisivat. Heitä voisi verrata näyttelijöihin. He tienaavat esityksistään enemmän kuin näyttelijät teatterissa.

OHJE 12: Takuutarkastus

Tämä suositus on 2011 Taloyhtiönetistä: "Takuuajan lopussa pidetään takuutarkastus, jossa todetaan takuun piiriin kuuluvat viat. Vikojen korjaus tapahtuu mahdollisimman pian takuutarkastuksen jälkeen. Asumista merkittävästi haittaavat viat urakoitsijan tulee korjata takuuaikana heti vian ilmaannuttua." 
Onko ehdotetut taloyhtiöedustajat jätetty pois siksi, että valvojat saisivat enemmän vaikutusvaltaa?! Näin valvoja, joka estää työn aikana vikojen tutkimisen, päättää siitä loppuun asti?!

2009 suositeltiin vielä seuraavaa:
"Kahden vuoden takuuajan aikana urakoitsija vastaa urakkasuorituksessa ilmenevistä vioista ja puutteista. Asumista merkittävästi haittaavat viat urakoitsijan tulee korjata heti vian ilmaannuttua.
Ennen takuuajan päättymistä taloyhtiö tekee tarkastuskierroksen isännöitsijän, hallituksen jäsenten ja huoltomiehen kera. Huoltomies on perehtynyt talon ongelmiin remontin jälkeen ja on tietoinen niistä. Yleisistä tiloista vastaa hallitus ja isännöitsijä, mutta asukkailta pyydetään etukäteen luettelot asuntojen vioista, joita verrataan lopputarkastuslistoihin.
Puutteista lähetetään urakoitsijalle tieto ja aikataulu niiden korjaamiseksi. Vasta korjausten jälkeen vakuutena pidetyt rahat palautetaan urakoitsijalle.
Vuositakuutarkastus on taloyhtiölle tärkeä piilevien virheiden havainnoimiseksi ja takuuaika- ja vakuutusehtojen noudattamiseksi, joten se tulee tehdä huolella. Korjaushankkeen myötä talon rakenteet tai laitteistot ovat muuttuneet ja samalla huoltokirjaa päivitetään."

Takuun piiriin kuuluvat viat
Mitä ovat ”takuun piiriin kuuluvat viat”, joita korjataan? Urakoitsija vastaa tekemistään rakennusaikaisista virheistä, mutta usein asukkaita syyllistetään syntyneistä vioista esim. elämäntapojen takia. Urakoitsija saattaa (tietysti jonkun asiantuntijansa kera)moittia materiaaleja, kun ne ovat nykyään huonoja. Saumat tummenevat, koska ovat huokoisia ja ne likaantuvat nykyään helposti. Asukas ei ole kuivannut seiniä sekä lattiaa suihkun jälkeen, lattiassa on siksi kalkkihärmää. Huom! Kalkkihärmä esiintyy parin sentin pituisina pätkittäisinä vaaleina viivoina saumoissa, harvoin se on täyttänyt koko lattiapinnan.
Hanat vuotavat, kun ne ovat halpoja tai ettei asukas osaa sulkea niitä kunnolla. Saunan pesuhuoneen molemmat suihkut eivät toimi yhtä aikaa, niissäkin on joku juju. Tietyn väriset laatatkin pitäisi kuulemma kieltää. Hiustenvärjäysaineet värjäävät saumoja, siksi lattia suihkussa pitää kastella ennen värjäyksen alkamista. Mitä pidempi aika remontista on kulunut sitä syyllistävämpiä lausuntoja annetaaan.

Valintojen tekijän vastuu
Mutta ketä syyttää huonojen materiaalien valitsemisesta? Hyviäkin on. Tässä taloyhtiössä on täysvalkoisia saumoja, jotka näyttävät juuri valmistetuilta. Ne tehtiin eri aineella kuin alkupään asunnot. Kuka vaihdon päätti?
Voiko taloyhtiötä tai heidän neuvonantajiaan syyttää huonon laadun valitsemisesta? Vai onko syy vikoihin se, että tosiasiallisesti urakkahintaisen remontin kaikki materiaalit ja valmisteet ovat urakoitsijan päätettävissä tarjouspyyntöjen jälkeen! Jos urakan työselosteisiin merkityt ehdot ja niiden noudattaminen on valvojalta jäänyt seuraamatta, ja urakoitsija ei ole tehnyt niin kuin piti, voi olla, että lopputulos onkin muuta, kuin mitä tilattiin.

OHJE 10: Takuuaika ja sopimusehtojen noudattaminen

Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja YSE 1998 noudatetaan kun tehdään uutta vastaavaa, joten sitä ei välttämättä tarvitse noudattaa pienremonteissa. Tämän taloyhtiön putkiremontin sopimukseen se kuuluu. Sopimuksessa on pykäliä tilaajan (siis taloyhtiön)tomintaan ongelmatilanteissa, joihin kannattaa tutustua etukäteen. Vakuutusyhtiön korvaukset vaativat sopimusten noudattamista, niitä ei kannata menettää.

Takuuaika ja vakuudet
YSE 1998 mukaan urakoitsija vastaa suorituksesta valmistumisen jälkeen takuuajan, jonka pituus on yleensä 2 vuotta. Rakennusajan vakuus on 10 prosenttia ja takuuajan vakuus 2 prosenttia urakkahinnasta. Vakuudet lasketaan arvonlisäverottomasta urakkahinnasta.

Vastuu laadunvarmistuksen laiminlyönnistä
Vastuu takuuajan jälkeen kestää n. 10 vuotta. Urakoitsija on perinteisesti ollut vastuussa 10 vuotta normaalin takuuajan jälkeen sellaisista virheistä, jotka ovat perustuneet urakoitsijan törkeään laiminlyöntiin ja joita tilaajalla (eli taloyhtiöllä) ei ole ollut mahdollista havaita vastaanotto- tai takuuajan tarkastuksessa (ns. piilevä virhe).
Piilevän virheen lisäksi urakoitsija vastaa sellaisesta virheestä, joka on seurausta sovitun laadunvarmistuksen olennaisesta laiminlyönnistä. Toisin kuin takuuaikaisen vastuun osalta tilaajalla on näyttövelvollisuus (todistustaakka) mainitun laiminlyönnin johdosta. Tämä tarkoittaa sitä, että jälkikäteen on todistettava virheen johtuminen urakoitsijan laadunvarmistuksen laiminlyönnistä. Helppoa se ei ole, jos ei käytä tilaisuutta silloin, kun se tapahtuu! Tätä olen hallitukselle yrittänyt painottaa, sillä remontissamme ei ole noudatettu laadunvarmistuspykäliä.

Molempien osapuolten laadunvarmistuspykälät
Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) 5. kohdassa Laadunvarmistus korostuu, annetaan tarkat toimintatavat molemmille osapuolille siitä, miten tulee toimia erilaisten epäilyjen ja esim. materiaaliongelmien kanssa.
Urakoitsijan laadunvarmistukseen kuuluu, että hänen pitää tehdä reklamaatio materiaalivalmistajalle heti, kun materiaalissa epäillään jotain puutteita. Vastuu siirtyy materiaalivalmistajalle silloin 10 vuodeksi. Jos näin ei tehdä remontin aikana tai heti kun asia huomataan, vastuu jää urakoitsijalle.
Taloyhtiön tulee reklamoida urakoitsijaa näkyvistä virheistä ja epäilyistä. Jos taloyhtiö ei  vaadi selvitystä urakoitsijalta, katsotaan, että se hyväksyy ne. Taloyhtiöni hallitus ei takuuajan aikanakaan tee kyselyä saumamateriaalin vaihdosta. Luvattua materiaalia ei vaihdeta huvin vuoksi kaksi kertaa kalliimpaan! Ja tuskinpa urakoitsija mitään myöntää, kun jo jotain näkyy! Onko hallitus noudattanut sopimuksia vai onko asia ehkä sittenkin sovittu?
Kun tarkastus tehtiin vasta kaksi kuukautta kyseisten ongelma-asuntojen valmistumisesta, katsottiinko ajan kanssa, näkyykö ongelma seinissä? Ottiko hallitus vastaan hyvityksen (lahjuksen), kun se vastaanotti uuden materiaalin? Asiaa käsitellään jälkeenpäin lähes aggressiivisesti kieltäen, mikä vahvistaa sitä käsitystä, että asia on tuolloin sovittu. Jos ei olisi, käytös olisi huomattavasti varovaisempaa, ihan oman vahinkovastuunsakin takia, entä jos...
Hallituksen, isännöitsijän ja erityisesti valvojan tulisi noudattaa rakennusalan tilaajalle asettamia sopimusehtoja. Olla huolellinen, joka tarkoittaa tarkkuutta, erityisesti epäilysten äärellä!

OHJE 9: Kysely vioista ja lopputarkastus

Kylpyhuoneen valmistuttua asukkailta pyydetään kirjallista palautetta kylpyhuoneen vioista. Kannattaa tehdä mahdollisimman tarkka ja pitkä lista. Jos puhuu osan, niitä ei noteerata tai muisteta. Pitkästä saatetaan korjata kaksi kohtaa, lyhyestä vain yksi. Kyselyn jälkeen ryhmä, jossa ovat työnjohtajat ja taloyhtiön edustajat, käyvät tarkistuskäynnillä ja listaavat asiat. Sitä en tiedä missä tai miten he päättävät mitä korjataan. Harvoin mitään suurta kuitenkaan! 

Lopputuloksen arviointia
Minusta taloyhtiön tulisi pienryhmän tai oman porukan kesken käydä katsomassa valmistuneet kylpyhuoneet eli tarkistaa ne, kun ne valmistuvat. Tarkastus tulisi toimittaa heti kun ensimmäiset asunnot valmistuvat, ei kahden kuukauden kuluttua, kuten täällä. Näin hallitus tietäisi pitääkö asioihin puuttua. 
Niin sanotut lopputarkastusryhmäkäynnit ja sitä edeltävä vikakysely ovat "esitys" muka tehokkaasta tarkastuskäytännöstä ja asukkaiden huomioimisesta. Niillä ei ole mitään tekemistä virheiden tarkastuksen ja korjauksen kanssa. Muutaman pikkujutun korjattuaan, loput vaietaan.
Ennen lopullista tarkastusta tulisi vielä tehdä kysely, mutta taisivat täällä unohtaa, koska vastaanottotarkastus tehtiin ilman niitä. En antanut hyväksyntää kylpyhuoneelleni.

Asukaskyselyjen virhelistat taloyhtiön käyttöön
Käytännön neuvoja asiaan jakaa seuraavasti Kiinteistöpostin artikkeli ”Erillinen toimikunta taloyhtiön työrukkaseksi”: remontin toimikunnan tehtävänä on seurata työtä koko sen toteuttamisen ajan ja vastaanottaa myös työtä valvovan raportit.
– Rakennustoimikunta hoitaa yhteydenpidon asukkaisiin eli kerää virhe- ja puutelistat ja analysoi ne yhdessä valvojan kanssa ja osallistuu vastaanottotarkastukseen.
– Virhelistat menevät usein pelkästään urakoitsijalle, mutta se ei ole Immosen mukaan oikea toimintatapa, koska taloyhtiöhän korjaushankkeessa on varsinainen sopimuskumppani ja siksi sen pitää olla tietoinen esille tulleista puutteista ja virheistä.
– Sen takia virhelistatkin ovat ehdottomasti tämän toimikunnan käsiteltäviä asioita. Toimikunnan tehtävä on koota kokonaiskuva siitä, minkälaisia virheitä ja puutteita on korjauksen jälkeen havaittu. Näin tieto välittyy paremmin myös taloyhtiön hallitukselle, Immonen vielä korostaa.

Keskeinen ongelma kaikessa on koko remontin organisaatio ja vastuunkanto. Kyllä hallituksen pitää olla se joka päättää ja ottaa asiat haltuunsa ja huolehtii taloyhtiön eduista (eli kaikkien osakkaiden eduista). Kannattaa olla tarkkana siitä, onko hallitus osaava päättämään asioita taloyhtiössä. Näille ei kukaan kuulemma autoaan huollettavaksi antaisi, mutta antoivat päätösvallan isoon remonttiin asunnoissaan!

OHJE 8: Taloyhtiövalvonnan järjestäminen

Rakennuslain mukainen toiminta
Rakennuslaki edellyttää, että suunnitelmien toteuttamista, rakennussäädösten noudattamista ja hyvän rakennustavan mukaista rakentamista tulee seurata valvomalla. Näin vältetään rakennusvirheet ja myöhemmin niistä johtuvat vauriot.
Valvojan tulisi esittää taloyhtiön hallitukselle suunnitelma tarkastusohjelmasta. Apuna voi käyttää ympäristöministeriön opasta YO43 Asuinkerrostalotyömaan tarkastusasiakirja (on vain painettuna). Selkeällä tarkastusohjelmalla painotetaan sitä, missä vaiheessa ja miten hallituksen tulee puuttua asioihin. Taloyhtiön pitää tietää, mikä on sen rooli remontissa ja mitä siltä odotetaan.
Tarkastusasiakirjan pääpaino on ennalta ehkäisevässä tarkastamisessa - tehdään kerralla oikein. Sen avulla saadaan tarkastuksista muistiinpanot ja tarpeelliset asiakirjat, jotka toimivat myöhemmin taloyhtiöremontin käsikirjana, jota voidaan käyttää tulevaisuudessa tarvittavan talon ja sen asuntojen arvioinnin asiakirjapohjana.

Valvojan tehtävät
Hallituksen tulee sopimusta allekirjoittaessaan tehdä selväksi mikä on valvojan osuus valvonnasta ja onko hän yksin vastuussa lopputuloksesta, se pitää olla merkittynä hänen sopimukseensa. Jos hallitus vain olettaa valvojan huolehtivan kaikesta, se erehtyy.
Taloyhtiön valvoja keskittyy yleensä suuriin linjoihin kuten aikatauluvalvontaan (myöhästymissakot ovat suuret) ja vesieristevalvontaan. Jotain selvästi viallista hän saattaa huomioida, kuten rikkonaisen laatan tai huonosti vedetyt silikonit. Muu valvonta riippuu valvojan asenteesta, asiantuntemuksesta ja ”kiinteistä yhteistyösuhteista” urakoitsijaan.

Kummajaisia
Miksi valmistuneita kylpyhuoneita ei taloyhtiön puolesta tarkisteta ennen kuin koko ryhmä eli työnjohtajat, isännöitsijä, puheenjohtaja ja valvoja käyvät ryhmäkäynnillä? Tarkastuskäynti asuntoni kohdalla tehtiin vasta kaksi kuukautta valmistumisesta. Tämä ryhmäkäynti oli parin minuutin pintapuolinen vilkaisu, jossa kukaan ei katsonut olkapäiden alapuolella olevia kohtia tai nurkkia. Asukkaalta kysyttyä virhelistaa tuskin noteerattiin, se vain kirjattiin. Käynnistä tehtiin pöytäkirja, jossa ei mainita muuta kuin ”urakoitsijoiden vastattavaksi katsottaviksi virheiksi ja puutteiksi”, mutta ei mitään päivämäärää, mihin mennessä ne pitäisi korjata, tai pitääkö korjata ollenkaan! Yhden pöytäkirjakopion löysin heti parin viikon kuluttua rypistettynä kellarista. Siinä lukee Putkihuolto.

Asukkaan pyynnöstä tapahtuva valvonta on taloyhtiöiden kummajainen ja monien kiistojen aihe. Valvojan ylimielinen suhtautuminen asukkaita ja heidän ongelmiaan kohtaan on yleistä. Käytöstä selittää paljon se, että valvoja on voimaton tekemään mitään, kun hänen uransa on kiinni ongelmien määrästä ja laadusta ja sitä kautta urakoitsijoiden suosiosta. Jos taloyhtiön edustajat lisäksi eivät ole asunnon omistajan puolella, ei sitä ole valvojakaan.
Taloyhtiö on kuitenkin tilaaja ja se on palkannut valvojan hoitamaan taloyhtiön etuja, jotka ovat osakkaiden etuja. Tässä kohtaa paljastuu heikko ja tietämätön taloyhtiö. Laki neuvoo miten tulee toimia, mutta suuri osa taloyhtiöistä antaa valvojalle vallan päättää ja hyväksyy hänen tekemänsä ratkaisut.

Miksi palkata valvoja?
Miksi yleensä palkata valvojaa, jos siitä ei ole hyötyä taloyhtiölle? Rakennusala ei yleensä korjaa tekemiään virheitä, muuta kuin pakon edessä? En ole tutustunut edellä ehdotetun tarkastusasiakirjan antamaan malliin, mutta kannatan asiantuntijan käyttämistä vain neuvonantajana. Ongelmatapauksien kohdalla pitäisi hallituksen varmistaa, remontin takuuasioiden ja oman vahingonkorvausvastuunsa takia, että ne tutkitaan.

Asukkaiden pyynnöstä tapahtuva valvonta pitäisi tehdä niin, että asukas (osakas) laittaa kirjallisen esityksen ongelmasta, jonka ensin valvoja tai työryhmä, jossa on kolme talon asiantuntijaedustajaa (esimerkiksi ne asukasvalvojina toimivat) tarkistaa. Jos asiaan ei saada muutosta, asia esitellään hallitukselle. Hallitus toimii tilanteen vaatimalla tavalla, tekee tarvittaessa reklamaation urakoitsijalle, pyytäen tältä selvityksen asiasta. Hallitus työn tilaajan asemassa tekee päätökset ja esittää korjausvaatimukset tai vahingonkorvauspyynnön, jos virhettä ei korjata. Valvoja toimisi vain välittäjän ominaisuudessa, mutta ei päättäisi asiaa.

Jos hallitus antaa vallan koko remontin ajaksi ulkopuolisille tai työryhmälle, jossa on vain yksi hallitusjäsen, silloin ei toimita oikein. Remontin aikanakin on hallituksen noudatettava asunto-osakeyhtiölakia ja sen määrittämiä valta- ja vastuupykäliä. Taloyhtiö voi väärän toimintansa takia jopa menettää takuuaikaiset etunsa ja hallituksen jäsenet joutuvat  maksajiksi. Iso remontti ei ole mikään hiekkalaatikkoleikki ja rahat leikkirahoja.
Valvokaa ja vaatikaa hyvää työtä, - huonon saa pyytämättäkin!

Mikä on kiinteistöliiton osuus kokonaisuudessa?

Heillä riittää aikaa tulla tapaukseni takia kokoukseen? Kuinka paljon asioita johdetaan ylhäältä käsin? Hankesuunnitelmat ovat monissa taloissa niin samankaltaiset, ihan kuin samaa taulukkoa käytettäisiin... ja hyväksi on havaittu, kun rahaa jää muihinkin remontteihin.


Kuinka paljon tietämättömiä taloyhtiöitä ja varsinkin vanhushallitusten jäseniä vedätetään hienoilla titteleillä ja vahvalla esiintymisellä. Luotetaanko tarkastajiin, isännöitsijöihin ja valvojiin liian paljon? Ovatko he omalla puolellaan ja vain rahastavat taloyhtiöitä.
Edellisessä taloyhtiössä toimin isossa remontissa hallituksen jäsenenä, ja siellä seurattiin kuluja ja suunnitelmia. Ovatko nämä vanhat hallitusjäsenet oma joukkonsa, joiden kohdalla toimitaan, tilanteen niin mahdollistaessa, toisin, eli tuotetaan tarkoituksella suunniteltuja  mummoremppoja, että kiinteistöjen korjaaminen edistyisi. Vedätetäänkö heitä ja muita tietämättömiä tarkoituksella, kun he eivät jaksa seurata asioita ja uusia ilmiöitä.

Hyvä valvoja

Kylpyhuoneen valmistuttua asukkailta kysytään, mitä vikoja on kylpyhuoneessasi? Tapa on ristiriitainen sen kanssa, että mm. kiinteistöliiton edustaja on sitä mieltä, etteivät asukkaat ole oikeita henkilöitä arvioimaan asiaa. Miksi meiltä sitten kysytään mitään? Tarkistetaanko kyselyllä sitä, miten vähän asukkaat huomaavat vikoja?

Haaste kaksintaisteluun
Jos valvoja kylpyhuoneen lähes korjaamatta hyväksyy ja valitat asiasta, tulee urakoitsijan  oma asiantuntija eli tarkastaja kertomaan, että ammattilaiset ovat oikeassa. Pärjätäksesi asiantuntijoiden kanssa, sinulta vaaditaan oma tarkastaja paikalle. Tulee tunne kuin haastettaisiin kaksintaisteluun. Molemmilla pitää olla oma adjutantti. Yksittäisen asukkaan tehtävä ei kuitenkaan ole näitä katselmuksia järjestää, sillä halutaan sinut vain vaientaa. Ala puolustautuu kyseenalaisin (puolueellisin) keinoin.

Hyvä valvoja - kenelle?
Valvojat ovat asiantuntijoita, joihin luotamme. Mutta mitä he valvovatkaan? Ehkä nimeen liittyy niin paljon suojaa ja ammattitaitoa, ettemme edes mieti, mitä se oikeasti on. Valvoja on taloyhtiön edustaja ja avustaa rakentamiseen liittyvissä kysymyksissä ja valvoo sen etuja, käy paikan päällä (myös pyytämättä), opastaa, ehdottaa, puuttuu virheisiin.

Rakennusalan ihmisillä on heti vastaus valmiina, kun kysyy sopivan valvojan nimeä? He suosittelevat tiettyä henkilöä, koska hän on hyvä! – hyvä, kenelle? Urakoitsijalle.
Eräs aloitteleva valvoja, tunnollisesti vikoja kirjattuaan ensimmäisen työpäivänsä päätteeksi sai puhelun urakoitsijalta, joka kehotti häntä olemaan vähemmän tarkka. – Jos aiot saada työtilaisuuksia jatkossakin, huomioi vain pieniä asioita, sanottiin hänelle, suuriin kiinnitetään huomiota vain jos on ehdoton pakko! Hän ei jatkanut alalla.

Miten hallituksen pitäisi järjestää valvonta?
Miten määritellään valvojan päätäntävalta? Tuleeko olla sopimuksessa, milloin hän on vain neuvonantaja ja milloin päättää lopputuloksen? Jos asunto-osakeyhtiölaissa on tasavertaisuusvaatimus, eikö hänen tulisi huomioida se? Jos hallituksella on vahinkovastuu, ja valvoja toimii välinpitämättömästi, kantaako vastuun siitä hallitus? Valvojahan toimii heidän alaisenaan, kuten myös isännöitsijä. Usein virheitä tapahtuu, kun sama henkilö on sekä suunnittelija että valvoja ja lopputarkastaja.

Asukasvalvonta
Minusta taloyhtiöllä tulisi olla asukasvalvontaa eli työmaavakoilijoita. He ovat taloyhtiön puolella. Kun seuraa mitä tapahtuu päivittäin työmaalla, ja kulkee tarvittaessa esim. työnjohtajan perässä, on varmemmin perillä asioista. Sen lisäksi kirjaa tekijöiden nimet ylös ja on läsnä. Eräät taloyhtiöt ovat tätä kautta saaneet paremman lopputuloksen ja ovat pysäyttäneet ajoissa tilanteita, joiden seuraukset olisivat olleet peruuttamattomia.

Taloyhtiöt ovat aivan liian luottavaisia. Jos tarkasti selvitetään etukäteen, mitä on tilattu ja mitä on luvattu, ja kaikki osapuolet tietävät ne, ristiriita vähenee. Sekundaa kukaan ei kuvitellut ostavansa. Älkää antako kaikkea ammattilaisten päätettäväksi. Taloyhtiön hallinnon puolelta ei saisi olla vain yksi henkilö valvomassa remontin asioita (ja päättämässä laskujen maksuista).

8. osa: Taloyhtiömme takuutarkastus

Takuutarkastus tehtiin kahden vuoden kuluttua (eli kesäkuussa vuonna 2010) remontin valmistumisesta. Tässä selostus on sijoitettu muun tapahtumaketjun perään käytännön syistä.

Tarkastaja RI Tero Honkanen (ins.tsto Honkanen & Huumonen Oy), urakoitsija, hallituksen vanharouva ja isännöitsijä olivat paikalla. Viimemainitut seisoivat parin metrin päässä eteisessä ja isännöitsijä nojasi ulko-oveen, huolimatta siitä etten halunnut häntä paikalle ollenkaan. Tarkastajalle sanoin heti ovella laittavani hänen nimensä blogiini.
- Olen ollut niissä usein, ei haittaa, vastasi hän.

Kylpyhuoneeseen saapumisen jälkeen taloyhtiön tilaama tarkastaja vilkaisi vasemmalle ja oikealle ja hieman viistosti ylös (näitä yläviistotarkastuksia) sanoen pian, en näe mitään muuta huomautettavaa kuin kattoläpimenojen korjaus.

Kaikki muu on normaalia
Hän vastaili kysymyksiini.
- On normaalia, että kalkkikiveä irtautuu kiinnitysaineista. 
- On normaalia, että seinät ovat kuoppaiset, ei niitä oiota!
- On normaalia, että lattiakaadot ovat tällaiset. Olen näitä niin paljon nähnyt, ei tämä poikkea muista!
- Ei näy painaumia, eikä irronneita paloja, ai missä... tuo on jo alun perin ollut tuollainen, nuo ovat olleet alun perin siinä. En minä mitään näe!

Hänen mielestään urakoitsija saa vaihtaa materiaaleja kesken remontin miten haluaa (YSE:n materiaalivalvontapykälässä sanotaan, ettei saa vaihtaa ilmoittamatta syytä tilaajalle ja valmistajalle)!
Seinien värimuutoksista kysyessäni hän nauroi, nuohan sinä kastelet suihkussa käydessäsi ja olethan muutenkin sanonut kastelleesi seiniä (naurua).
Pyysin häntä katsomaan tarkemmin seinää ja alinta saumaa, hän puhui lattianlaatoista ja miten ne ovat asetetut suhteessa ritilään.
Sanoin ritilästä, että se ei kerää vettä sivuilta. Ai onko näin, no sitten se on väärin valittu!

Kun sanoin, että työmiehet eivät tienneet materiaalien yhteensopivuudesta, sitä ei oltu kysytty valmistajalta. Hän totesi, että työmiehet nyt puhuvat mitä sattuu!
Urakoitsija ihmetteli, kuka on kehottanut sinua seiniä kastelemaan? Selitin taas, ties kuinka monetta kertaa!

Tarkastaja esti oven sulkemista
Pyysin rouva hallitusta, joka seisoi kauempana, tulemaan katsomaan lähemmäs. Minusta emme olleet vielä kaikkea selvittäneet. Tarkastaja sanoi, ettei rouvan tarvitse tulla ja lähti johdattamaan tätä rappukäytävään. Urakoitsija seurasi perässä. Ehdotin kahdenkeskistä keskustelua rouvan kanssa, kun hän nyt vihdoin oli tullut paikalle!

Otin ovenkahvasta kiinni ja aloin sulkea oveani. Tarkastaja nojasi oveen. Hän yritti estää aikeeni ja veti ovea auki. Kaikki miehet sanoivat, että voitte puhua tässä, he olivat yllättäen hädissään! Eniten tarkastaja, joka piti ovesta kiinni yhä lujemmin, nyt jo kaksin käsin! Tartuin molemmin käsin kahvaan ja sanoin, että kyllä minä päätän milloin oveni suljetaan ja kiskaisin. Tarkastajan ote kirposi.

Hallitusjäsenen kommentti
Hallituksen rouvahenkilö katseli eteisessä seistessään kylpyhuoneeseeni ja kysyi.
- Miksi lattiasaumat ovat niin ruskeat tästä reunasta ja muualla vaaleat?
Huhuh, ajattelin, ja vastasin.
- Koko lattian tulisi olla ruskea, siitä ongelmastahan tässä on juuri kysymys. Väri valuu seinästä?!
- Me kaikkihan saimme itse valita värin? hän sanoi.
- Niin juuri, miksi se saa sitten muuttua ilman, että asialle tehdään mitään, sanoin?
- Miksi et ole jo remontin aikana siitä huomauttanut, hän ihmetteli??!!
En edes kiroillut.
- Voisikohan sen pestä, ehdotti hän, tai maalata... mutta älä mitään vesivärejä käytä, vaan sellaisia... mitä niitä nyt on....
- Siitä vain, totesin, hallituksen sopii edes yrittää!

Hän poistui ja totesi tarkastusjoukolle, joka odotti rappukäytävässä.
- Onko sillä niin väliä, eihän siellä kylpyhuoneessa pysyvästi asuta!
Miesjoukko nauroi. Kiirettä ei enää ollut.

Alan ammattilaisten käyttäytyminen
Urakoitsija sanoi, että hän laittaa perintään sen laatanpoistolaskun, jota en ollut maksanut. Joka oli lähetetty väärään osoitteeseen ja se oli tullut minulle myöhässä. Tarkastaja liittyi kuoroon painottaen, että voihan laskut maksaa myöhässäkin! Olin pyytänyt uuden laskun erittelyineen vuoden 2008 lopulla, sillä tarvitsin verottajaa varten lisätietoja työn osuuden ylittävästä osuudesta. Kahdesta uusintapyynnöstäni huolimatta he eivät laskua lähettäneet.
Urakoitsija jatkoi.
- Olet itse aiheuttanut tämän, kun et päästänyt tarkastamaan silloin!
Minä ihmettelin.
- Eihän teille sopinut keväällä.
Tarkoittivat kuitenkin syksyä. Olisihan tämä pitänyt hoitaa jo remontin aikana... Onko tämä ”käytäntö” rakennusalan tapa kostaa.
Isännöitsijä jatkoi samasta aiheesta ja kehui, että hänellä on tallella kaikki sähköpostini, joissa estän tarkastukset! Siis ne viestit, joita olen täällä jo julkaissut. Sanoin, että ne löytyvät myös blogistani. Salaisen Love Storymme voi lukea huhtikuun puolelta. Erityisesti 5. osan.

Talon toimitusjohtaja
Isännöitsijä seisoi oviaukossa koko tarkastuksen ajan, vaikka hänen ei pitänyt olla edes paikalla. Hän oli jo pari kertaa poistumassa, mutta palasi kuitenkin takaisin ja antoi lopuksi palautetta. Mainitsi, että työselosteet ovat hallituksen salaisia asiakirjoja! Hän sanoi lisäksi harkitsevansa jotain toimenpiteitä valvojan puolesta, jota olen taas kohdellut kaltoin! Minusta isännöitsijä käyttäytyi kuin toimitusjohtaja. Sanoin siitä hänelle.
- Koska sinulla on aikaa siinä seisoskella, voisit mennä esimerkiksi tarkastamaan ruuvittomia lukkoja alakertaan, kun jatkuvasti tänne murtaudutaan. Olethan vastuussa kiinteistön hoidosta. Hän totesi ylpeänä olevansa talon toimitusjohtaja, sillä sitä hänestä isännöitsijä on!
Ilmoitin heille kirjoituksistani ja urakoitsija yritti neuvoa, ettei sitten... mutta ei osannut jatkaa, koska ei ollut varautunut asiaan. He olivat saaneet jo aiemmin päiväkirjatekstini tapahtumista luettavakseen. 

Porukkauhoa
Kuten aiemmin olen kirjoittanut remonttikiusaamisesta: ”Touhua voisi verrata työpaikkakiusaamiseen, jossa ihminen pyritään mitätöimään yksin ahtaassa kopissa, hänelle valehdellaan tai kysymyksiinsä ei vastata. Häntä kohdellaan kuin oikeutensa menettänyttä ja toivotaan, että hän luovuttaisi ja poistuisi kuvioista. Rakentaminen on kuin humalassa törttöilyä, jossa salailuun käytetään liittoutumista asianosaisten hyötyjien kesken! Kun vastuuta ei kanneta, ammattitaidon ja tilannetajun puutetta osoitetaan ylimielisyydellä!”
Ystäväni totesi, että ihan kuin pikkupojat hiekkalaatikolla, heitetään tytön päälle vielä porukalla hiekkaa, kun ensin on rikottu hänen nukkensa.

Tyytyväinen taloyhtiöhallitus
Paikalle tuli myös puheenjohtaja, joka kysyi, pitääkö mitään korjata? Hänelle sanottiin, että ei muuta kuin ulosmenojen päät. Hyvä sanoi puheenjohtaja!?
Näin kahden talon vanhusjäsenen ja viiden ulkopuolisen avulla taloyhtiön takuutarkastuksessa päätettiin, ettei mitään vikoja korjata. Lopputulos on sellainen mitä ennakoin. Urakoitsijoiden etuja valvottiin ison ryhmän kanssa. Rouva johtajaa vahdittiin, niin ettei tämä rasitu. Palkattiin ulkopuolisia yksityisiä asiantuntijoita, eikä virallisia, vaikka niin yhtiökokouksessa päätettiin ja tarkastuslaskut maksaa taloyhtiö. Onko hallitus tyhmä, vanha vai lahjottu, vai kaikkea tätä?
Saunan pesuhuonetta kävi monta eri firmaa korjaamassa ja sen seiniä pestiin ja hiottiin?! Yläkerran naista kehotettiin hankkimaan matto suihkunsa alle, ettei hänen suihkunsa ääni häiritse naapureita!

Takuutarkastusraportti löytyy sivusta erillistunnisteella ja se on yhtä huvittava kuin tämä tarkastuskäyntikin. Kertoo alan tavoista ja näkemyksistä, kun ongelmat eivät ole vikoja vaan ominaisuuksia!