Rakennusalan yhteiset käytänteet

Villistä touhusta yhteistyön kehittymiseen

Vanha enoni kertoi kuinka 1960-luvun kerrostalotyömailta vietiin” vällyt” seinistä omille omakotityömaille, ja laudat naulattiin kiinni. Ei sitä kukaan huomannut.

Kun sitten työmaalla ei virheitä voitu piilottaa, etsittiin maksajia. Vakuutukset eivät olleet pakollisia ja työmailla oli erilaisia yrittäjiä. Jos joku työmaavakuutuksensa maksanut yrittäjä suostui ottamaan toisen vakuuttamattoman yksityisyrittäjän tekemän mokan kontolleen, päätös pelasti koko työmaan. Näin saatiin vakuutusyhtiö korjaajaksi ja virheet kuitattiin. Asian järjestelijänä toimi kunnan työmailla sen oma työnjohto. Tällainen palvelus tarkoitti keskinäistä solidaarisuutta ja yhteistyötä myöhemminkin, ja toiminta vakuutusyhtiöiden kanssa lisääntyi.

Keskinäinen opittu yhteistyö muuttui lisääntyneiden alihankkijayrittäjien myötä. Solidaarisuus heikkeni, vastuunkantajat vähenivät. Kun urakasta hyötyvien henkilöiden määrä lisääntyi, porukan yhteistyökyky heikkeni. Jokainen ajoi omaa etuaan, ei enää koko ryhmän etua. 

Vaikka vastuukysymyksiä paranneltiin 1990- luvun lopulla, valvonta elää yhä 1980 -luvulla määriteltyä vesieristeaikaa. Harva rakennusvalvoja noudattaa yleisiä sopimusehtoja, vaikka ne on kirjattu jopa taloyhtiöremonttien sopimuksiin! Taloyhtiöitä vähätellään, ne ovat kuin kunnan työmaita. 

Yhteiset sovitut käytänteet 

Rakennusalalla noudatetaan ajan kanssa kehittyneitä yhteisiä käytännesääntöjä, ei alan sopimusehtoja. Virheiden hyväksyminen on vaikuttanut alan toimintatapojen kehittymiseen, eivät virheiden korjaamiset! Käytänteet ovat yleistyneet koko alaa koskeviksi.

Materiaalivalmistajien kanssa on yleensä sovittu korvauksista, joista urakoitsijat hyötyvät. Virheen kohdalla tuottaja maksaa korvausta ilmaisia materiaalia tarjoamalla, ja sen arvo on suurempi kuin virheen korjaamisen hinta, jolloin vikoja ei kannata korjata. Asia on painettu villaisella, työmaalle saatu työrauha ja urakka on pysynyt aikataulussa. Tilaaja pitää saada hyväksymään huono laatu, eikä se ole vaikeaa tutun valvojan kanssa.

Kun minä kutsuin saumalaastin edustajan paikalle, hän jatkoi sen jälkeen urakoitsijan kanssa ja sopi heidän kanssaan ongelmasta. Lähetti heille vastauksen kirjallisena, jota minulle ei toimitettu edes pyynnöstä! Minulle sanottiin vain, että koska olet ainoa joka valittaa, he eivät ota vastuuta. Kaikki naapurini muuttivat tuolloin talosta ja uudet omistajat ovat myöhemmin huomanneet kylpyhuoneissaan saman ongelman. Kiillon saumalaastin vedenkestävyys on huono. 

Kunnan työmailta taloyhtiöihin tulleet tavat: tarjouspyyntöjen ja kilpailutuksen tuottamat vääristymät työn todellisesta luonteesta ja laadusta; samat tekijät kohtaavat uusissa kohteissa ja ajavat yhteisiä etujaan; taustojen selvittämisen puute; vakuutusyhtiöiden käyttö virhekorjauksiin; huono ja ”mitäänsanomaton” valvonta; tilaajavastuun kyvyttömyys ja välinpitämättömyys hoitaa virheitä ja korjauksia; sekä hallintohenkilöiden ”keskinäisten järjestelyjen” tärkeys ja omien etujen ajaminen.

Normaalia työn jälkeä

Seuraavassa lauseessa on remontin koko kuva: hallituksen jäsen kehotti osakasta itse pesemään tai maalaamaan huonolta näyttävää lattiaa, josta takuutarkastaja oli juuri todennut, ettei sitä tarvitse korjata, koska se on normaalia työn jälkeä!

Hyvä veli -tavataan seuraavalla keikalla
Alalla puhutaan, että sehän on vain "kosmeettinen haitta" tai "asukkaan elämäntavoista johtuva tummuminen"! Syyllistämällä vastuu siirretään asukkaalle ja urakoitsija hyväksyy hyvityksenä valmistajalta parin vuoden ilmaiset materiaalit, ja näin molemmat väistävät vastuunsa. Tuottajat ja tekijät pysyvät tiiviisti yhdessä, rakennusalan sopimusehtoja ei kukaan noudata, pääasia on, että kumpikin osapuoli hyötyy.

Remontoijat yhteistyökumppaneineen eivät pyri parantamaan tuloksiaan, kun he saavat keskenään määrätä mikä on hyväksyttävää. Nykyinen valvojasysteemi ylläpitää "Hyvä veli tavataan seuraavalla keikalla" -asetelmaa.
Taloyhtiöiden välillä pitäisi olla keskinäinen linkki, jossa ilmiöt jaetaan ja mitä opitaan korjausremonteissa. Joka taloyhtiöllähän on "eka kertansa". Minusta valvonnan pitäisi olla monisuuntaista, ristikkäistä ja tiedottavaa, kuten entisessä Neuvostoliitossa, jossa kaikki valvoivat toisiaan.

Autoilun kosmeettiset haitat
Autojen kohdalla ei kosmeettisia haittoja hyväksyttäisi. Jos uuden auton väri muuttuu vuodessa, kuka hyväksyy selityksen, että se on vain kosmeettinen haitta tai että se johtuu elämäntavoistasi? Autoilu on paremmin suojattua ja vakuutettuakin.
Mutta onko kyse siitä, että kylpyhuone on naisen valtakuntaa ja auto miehen, ja tekijän asenne ratkaisee lopputuloksen.

OHJE 12: Takuutarkastus

Tämä suositus on 2011 Taloyhtiönetistä: "Takuuajan lopussa pidetään takuutarkastus, jossa todetaan takuun piiriin kuuluvat viat. Vikojen korjaus tapahtuu mahdollisimman pian takuutarkastuksen jälkeen. Asumista merkittävästi haittaavat viat urakoitsijan tulee korjata takuuaikana heti vian ilmaannuttua." 
Onko ehdotetut taloyhtiöedustajat jätetty pois siksi, että valvojat saisivat enemmän vaikutusvaltaa?! Näin valvoja, joka estää työn aikana vikojen tutkimisen, päättää siitä loppuun asti?!

2009 suositeltiin vielä seuraavaa:
"Kahden vuoden takuuajan aikana urakoitsija vastaa urakkasuorituksessa ilmenevistä vioista ja puutteista. Asumista merkittävästi haittaavat viat urakoitsijan tulee korjata heti vian ilmaannuttua.
Ennen takuuajan päättymistä taloyhtiö tekee tarkastuskierroksen isännöitsijän, hallituksen jäsenten ja huoltomiehen kera. Huoltomies on perehtynyt talon ongelmiin remontin jälkeen ja on tietoinen niistä. Yleisistä tiloista vastaa hallitus ja isännöitsijä, mutta asukkailta pyydetään etukäteen luettelot asuntojen vioista, joita verrataan lopputarkastuslistoihin.
Puutteista lähetetään urakoitsijalle tieto ja aikataulu niiden korjaamiseksi. Vasta korjausten jälkeen vakuutena pidetyt rahat palautetaan urakoitsijalle.
Vuositakuutarkastus on taloyhtiölle tärkeä piilevien virheiden havainnoimiseksi ja takuuaika- ja vakuutusehtojen noudattamiseksi, joten se tulee tehdä huolella. Korjaushankkeen myötä talon rakenteet tai laitteistot ovat muuttuneet ja samalla huoltokirjaa päivitetään."

Takuun piiriin kuuluvat viat
Mitä ovat ”takuun piiriin kuuluvat viat”, joita korjataan? Urakoitsija vastaa tekemistään rakennusaikaisista virheistä, mutta usein asukkaita syyllistetään syntyneistä vioista esim. elämäntapojen takia. Urakoitsija saattaa (tietysti jonkun asiantuntijansa kera)moittia materiaaleja, kun ne ovat nykyään huonoja. Saumat tummenevat, koska ovat huokoisia ja ne likaantuvat nykyään helposti. Asukas ei ole kuivannut seiniä sekä lattiaa suihkun jälkeen, lattiassa on siksi kalkkihärmää. Huom! Kalkkihärmä esiintyy parin sentin pituisina pätkittäisinä vaaleina viivoina saumoissa, harvoin se on täyttänyt koko lattiapinnan.
Hanat vuotavat, kun ne ovat halpoja tai ettei asukas osaa sulkea niitä kunnolla. Saunan pesuhuoneen molemmat suihkut eivät toimi yhtä aikaa, niissäkin on joku juju. Tietyn väriset laatatkin pitäisi kuulemma kieltää. Hiustenvärjäysaineet värjäävät saumoja, siksi lattia suihkussa pitää kastella ennen värjäyksen alkamista. Mitä pidempi aika remontista on kulunut sitä syyllistävämpiä lausuntoja annetaaan.

Valintojen tekijän vastuu
Mutta ketä syyttää huonojen materiaalien valitsemisesta? Hyviäkin on. Tässä taloyhtiössä on täysvalkoisia saumoja, jotka näyttävät juuri valmistetuilta. Ne tehtiin eri aineella kuin alkupään asunnot. Kuka vaihdon päätti?
Voiko taloyhtiötä tai heidän neuvonantajiaan syyttää huonon laadun valitsemisesta? Vai onko syy vikoihin se, että tosiasiallisesti urakkahintaisen remontin kaikki materiaalit ja valmisteet ovat urakoitsijan päätettävissä tarjouspyyntöjen jälkeen! Jos urakan työselosteisiin merkityt ehdot ja niiden noudattaminen on valvojalta jäänyt seuraamatta, ja urakoitsija ei ole tehnyt niin kuin piti, voi olla, että lopputulos onkin muuta, kuin mitä tilattiin.